Pietarissa vuonna 1920 julkaistu Yrjö Sirolan kirjoituskokoelma sisältää Sirolan enimmäkseen Venäjällä toimivien suomenkielisten kommunistien sanomalehtiin (Vapaus ja Kumous) kirjoittamia juttuja, mutta myös muutamia puheita sekä Venäjän vallankumouksessa mukana olevien bolshevikkien haastatteluja. Myös muutamassa ulkomaisessa työväenlehdessä julkaistu kirjoitus on otettu kokoelmaan mukaan.

Yrjö Sirola pakeni Venäjälle Suomen työväenvallankumouksen epäonnistuttua keväällä 1918. Sirola oli ollut punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan opetusministeri, ja häntä olisi odottanut Suomessa melko varma kuolemantuomio.

Kuten monet muutkin Suomen vallankumouksen pakolaiset Venäjällä, Sirola koki Venäjän vallankumouksen saavutusten johdosta nopean kääntymyksen siihen asti noudatetulta suomalaisen sosiaalidemokratian “kautskylaiselta” linjalta bolshevismin kannajaksi, mitä tässä kokoelmassa julkaistut kirjoituksetkin vuosilta 1918–1919 vahvasti heijastavat. Tuohon aikaan Venäjällä perustetun Suomalaisen Kommunistisen Puolueen (SKP) piirissä ajatteltiin vielä Suomenkin työläisten nousevan pian uuteen aseelliseen kapinaan, minkä Sirolan suomalaisille työläisille suunnatut kirjoituksetkin osaltaan dokumentoivat.

Suuri osa kirjoituksista on vallitsevan hetken kulutukseen valmistettuja propagandatekstejä, jotka antavat lukijalle kuvan sen aikuisista tunnelmista, mutta eivät juuri valaise vallankumouksen tapahtumia tai kirjoittajan omia syvempiä mietteitä näkemästään ja kokemastaan. Onneksi tämänkinlaisia kirjoituksia löytyy, ja niinpä kokoelman mielenkiintoisinta antia ovat huoltokomissaari Aleksandra Kollontain, korkeimman talousneuvoston jäsen Juri Larinin sekä erikoiskomiteassa (tšekassa) toimivan “toveri Petersin” haastattelut sekä proletkult-liikkeen esittely.

>> Yrjö Sirola: Työväen Venäjältä (pdf)