Taavi Tainion ulkomaisten lähteiden pohjalta laatima Työmiehen katkismus ilmestyi ensi kertaa vuonna 1899, ja samana vuonna suomeksi ilmestyneen Karl Kautskyn Erfurtin ohjelman ohella se oli ensimmäisiä marxilaista sosialismikäsitystä esitteleviä suomenkielisiä kirjasia.

Taavi Tainio (1874-1929) oli suomalaisen sosialistisen työväenliikkeen veteraaneja, joka oli mukana jo 1800-luvulla. 1800-luvun loppupuolella hän kuului Eetu Salinin ja Kössi Koskisen ohella siihen “rähinöitsijöiden” joukkoon, joka Helsingin työväenyhdistyksessä halusi eroon työnantajavetoisesta, wrightiläisestä työväenliikkeen suuntauksesta ja kannatti työväen itsenäistä luokkapuolueetta. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana hän lukeutui niiden joukkoon, joita syytettiin puolueen sisäisessä keskustelussa revisionisteiksi mm. siitä syystä, että he painottivat ay-liikkeen tärkeyttä ja yhteistyötä porvarillisten puolueiden kanssa Suomen autonomian puolustamiseksi.

Suurlakon jälkeen Tainio vastusti työväenpuolueen radikaaleinta luokkataistelulinjaa ja oli myös punakaartien periaatteellinen vastustaja. Hän oli syrjässä sisällissodassa, mutta sai punakaartien ja aseellisen toiminnan julkisesta vastustamisesta huolimatta yhdeksän vuoden kuritushuonetuomion. Hän pääsi kuitenkin vapaaksi jo 1918 ensimmäisten armahdusten myötä, minkä vuoksi hän saattoi olla käynnistämässä uuden SDP:n toimintaa sisällissodan jälkeen saman vuoden joulukuussa. Hän toimi usean vuoden ajan puoluesihteerinä.

Tainion teos on laadittu vuoropuhelun muotoon, jossa kirjasen laatija vastaa tavallista tallaajaa edustavan henkilön kysymyksiin sosialismista ja aatteen suhtautumisesta eri ilmiöihin.

7. Kuinka joku voi toisten työstä hedelmät ottaa?
– Siten, että kaikki tuotantovälikappaleet, maat, kaivokset, koneet, työaseet ja raakatavarat ovat pienen kapitalistijoukon hallussa, jotka, saadakseen näistä välikappaleista voittoa, ostavat niiden ihmisten työvoiman, jotka eivät mitään omista, mahdollisimman alhaisesta hinnasta. Tämä hinta on työpalkka, joka ei koskaan saa nousta niin kalliiksi, että se kuluttaisi kapitalistin voiton, vaan ei se myöskään saa pitemmäksi ajaksi painua niin alas, ettei se korvaisi uuden työvoiman kasvatuskustannuksia (s. 8).

19. Puhut kapitalistisesta tuotantojärjestelmästä, mitä se on?
– Tavarain valmistus- eli tuotantotapa, jossa valmistus- eli tuotantovälikappaleiden omistaja nauttii ylijäännöksen omaksi hyväkseen, ostettuaan työmiesten työvoiman käyvästä hinnasta, s. o. käytettyään sitä enemmän arvosta kuin hän siitä on maksanut (s. 13).

Kirjanen noudattelee aikanaan yleisesti omaksuttua, yksinkertaisettua “väistämättömän kehityksen” linjaa, jossa “[s]itte kun ne pienien pääomain omistajat on saatu tuhotuiksi, jotka eivät voi kestää kilpailussa suurten pääomain rinnalla, alkavat suurpohatat järjestää tuotantoa omalla tavallaan. Siten säästyy työvoimaa, joten työmiehet jäävät leivättömiksi” (s. 20). Saman ajatustavan mukaisesti sosialistisen “agitatsionin” välttämättömyys on lähinnä siinä, että “[s]en avulla lievennetään vanhan yhteiskunnan synnytystuskia” (s. 32).

Teos sisältää myös melko ajattomalta vaikuttavia vaatimuksia esimerkiksi välillistä verotusta vastaan sekä rajankäynnistä “vapaamieliskansanvaltaisiin” eli liberaalis-demokraattisiin puolueisiin nähden. Toisaalta kysymykset “vapaasta rakkaudesta” ja “naisyhteisyydestä” (s. 33-34) eivät enää kuulu sosialismin nykyisten vastustajien esille nostamiin “ongelmakohtiin”.

Suomessa Katkismuksesta otettiin neljä painosta. Tässä julkaistava teos perustuu vuonna 1904 Michiganissa A. Lempisen kustannuksella julkaistuun Sosialistinen katkismus -nimiseen versioon.

>> Taavi Tainio: Sosialistinen katkismus (pdf)