Paul Lafarguen vuonna 1880 ensimmäistä kertaa julkaistu pamfletti Oikeus laiskuuteen oli pitkään yhtä suosittu kuin toinen, reilut 30 vuotta aiemmin julkaistu vallankumouksellinen pamfletti, Kommunistinen manifesti.

Lafarguen teos on kritiikkiä kapitalistista työn järjestystä kohtaan, ja on kirjoitettu vastalauseeksi yleiselle sosiaali­demokraattiselle vaatimukselle “oikeus työhön”.

Nyt laman aikana vaatimus oikeudesta laiskuuteen voi tuntua tuhoontuomitulta, mutta juuri siksi sitä onkin nyt tuotava esiin. Lama on kapitalismin “korjausliike”, joka voi helposti antaa yrityksille mahdollisuuksia entistä tehokkaampaan työvoiman hyväksikäyttöön, kuten on jo tapahtunutkin. Erityisesti “prekaariiliikkeen” esillä pitämä vaatimus perustulosta, joka on noussut akateemisten vaikuttajien kautta (vesittyneessä muodossa) myös puolueidenkin ohjelmiin, on myös teema johon Lafarguen teos kytkeytyy.

Kirja aloittaa Sosialismi.netin julkaisusarjan Sosialismin kirjasto, jossa julkaistaan yhteiskunnallisesti merkittäviä klassikkoteoksia.

>> Paul Lafargue: Oikeus laiskuuteen (pdf)

Teoksen anonyymiksi jäänyt suomentaja on todennäköisesti nuori Väinö Tanner.