Lev Davidovitš Bronstein, paremmin tunnettu nimellä Lev Trotski (1879-1940), oli yksi Lokakuun vallankumouksen ja sen jälkeisen bolshevikkipuolueen keskeisistä hahmoista, mutta hänen kirjoituksiaan on suomeksi saatavilla erittäin vähän. Vielä 1920-luvun alussa Venäjältä käsin toiminut SKP käänsi ja julkaisi joitakin hänen kirjoituksiaan, mutta jo vuosikymmenen alkupuolella Venäjän kommunistien valtataistelut suistivat Trotskin sivuraiteelle. Tällöin myös Moskovalle uskolliset kommunistipuolueet alkoivat suhtautua häneen hylkiönä.

Sosialismi.net julkaisee Teemu Luojolan englannista kääntämän ja toimituksen korjauksilla varustetun version Trotskin teoksesta Kapitalismin kuolinkamppailu ja neljännen internationaalin tehtävät, joka tunnetaan lyhyemmin nimellä Siirtymäohjelma. Asiakirja hyväksyttiin neljännen internationaalin perustamiskokouksessa vuonna 1938.

Vaikka Yhdysvalloissa ja monissa Keski-Euroopan maissa – erityisesti Ranskassa – trotskilaiset saivat toisen maailmansodan jälkeen jonkin verran jalansijaa, säilyi Suomessa ote erittäin tiukasti “virallisen” kommunistipuolueen käsissä. Suomessa trotskilaiset saati maolaiset eivät onnistuneet valtaamaan tilaa SKP:ltä. Muutamien suomalaisten trotskilaisjärjestöjen 1960- ja 70-luvulla julkaisemia lehtiä – Luokkataistelu, Neuvostovalta, Työväenvalta – ei löydy edes yliopistojen kirjastoista tai Kansan arkistosta.

Trotskilaiset yrittivät uutta maihinnousua 1990-luvulla Kommunistinuorista kuoriutuneen, trotskilaisuuden cliffiläistä suuntausta edustavan Sosialistiliiton myötä. Tuolloin kuitenkin kaikki muutkin kommunistijärjestöt olivat jo tuntuvassa alamäessä, eikä Sosialistiliiton onnistunut kääntää suuntaa.

Neuvostoliitosta vuonna 1929 karkotettu Trotski oli kaikesta huolimatta vastustanut ajatusta uudesta internationaalista ja rinnakkaisista kommunistipuolueista aina 1930-luvun alkuun asti, mutta Adolf Hitlerin nousu valtaan vuonna 1933 ja Kominternin kyvyttömyys muodostaa yhteistä rintamaa sosiaalidemokraattien kanssa muuttivat hänen mielensä. Kun ensimmäisessä Hitlerin voiton jälkeen järjestämässään toimeenpanevan komitean istunnossa Komintern julisti, että Hitlerin voitolla ei ole merkitystä ja että Saksan kommunistien linja – jonka mukaan sosiaalidemokraatit olivat sosiaalifasisteja ja Hitleriäkin vaarallisempia – on ollut täysin oikea, ryhtyi Trotski vaatimaan uuden internationaalin perustamista.

Neljännen internationaalin perustava kokous järjestettiin Pariisissa syyskuussa 1938. Paikalla oli 21 henkilöä eri maista, heidän joukossaan osanottajien tietämättä myös NKVD:n agentti Mark Zborowski.

Siirtymäohjelma alkaa poliittisen tilanteen ja työväenliikkeen tehtävien arvioinnilla. Objektiiviset olosuhteet sosialistiselle vallankumoukselle ovat täysin kypsyneet, mutta vallankumousta ei ole tapahtunut “proletariaatin johdon historiallisesta kriisistä” johtuen. Työväenluokka kapinoi kaikkialla, “mutta joka kerta heidän omat konservatiiviset byrokraattiset koneistonsa estävät heitä” suorittamasta historiallista tehtäväänsä.

Sosiaalidemokraattien ohella myös kommunistinen internationaali on epäonnistunut, sillä “‘kansanrintaman’ Lokakuun vallankumouksen lipun alla toteuttama sovitteleva politiikka tuomitsi työväenluokan voimattomuuteen ja tasoitti tien fasismille.”

Poliittisen tilannearvion jälkeen Siirtymäohjelma muotoilee strategiaa, joka pyrkii kuromaan umpeen reformismin ja vallankumouksellisuuden välisen kuilun siirtymävaatimuksilla:

“On välttämätöntä auttaa joukkoja löytämään päivittäisen taistelun prosessissa silta nykyisten vaatimusten ja vallankumouksen sosialistisen ohjelman välillä. Tämän sillan tulisi sisältää siirtymävaatimusten järjestelmä, joka juontaa juurensa tämän päivän olosuhteista ja työväenluokan laajojen kerrosten tämänhetkisestä tietoisuudesta ja joka vääjäämättä ohjaa lopulliseen johtopäätökseen: vallan valloittamiseen proletariaatin toimesta.”

Ohjelma sisältää lukuisia siirtymävaatimuksia kapitalismin kriisin konkreettisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi työttömyyttä vastaan käytävää taistelua varten ohjelma esittää seuraavaa:

“Taistelua työttömyyttä vastaan ei pidä tarkastella ilman laajan ja rohkean julkisten töiden organisoinnin vaatimista. Mutta julkisilla töillä voi olla jatkuva ja eteenpäin vievä merkitys yhteiskunnalle, kuten myös työttömille itselleen, vain kun ne tehdään osaksi yleissuunnitelmaa, joka laaditaan kattamaan melkoinen määrä vuosia. Tämän suunnitelman puitteissa työläiset vaatisivat jatkoa julkisissa laitoksissa sille työlle, jonka yksityiset työpaikat kriisin tuloksena lopettavat. Työläisten valvonta sellaisissa tapauksissa korvattaisiin suoralla työläisten johdolla.”

Siirtymäohjelma on alunperin kirjoitettu venäjäksi ja julkaistu ensimmäiseksi Bjulletin oppozitsii -lehdessä. Yleisesti käännökset on kuitenkin tehty asiakirjan ranskankielisestä versiosta. Sosialismi.netin julkaiseman suomennoksen perustana on alkuperäistä venäjänkielistä versiota vasten tarkistettu englanninnos.

>> Lev Trotski: Siirtymäohjelma (PDF)

Siirtymäohjelma on Sosialismin kirjasto -sarjan seitsemäs julkaisu.